arttuv.com

Usability of Patient Record Systems 2010


This is about the usability of health care systems (EPR) in Finland. You can read an English summary of the usability study in the end of the article in this link.

Potilastietojärjestelmien käytettävyyttä on viime aikoina tutkittu aika paljon. Vuonna 2010 aiheesta järjestettiin laaja kyselytutkimus, johon vastasi 3929 lääkäriä, joka vastaa noin kolmannesta aktiivisesti töissä olevasta lääkärikunnasta. Tutkimuksen tulokset voi lukea lääkäriliiton sivuilta:

Lääkäriliitto: Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioitu

Vastaajia pyydettiin arvioimaan käyttämäänsä järjestelmää kouluarvosanalla. Keskiarvot liikkuivat välttävän ja tyydyttävän välillä, kuten taulukosta voi nähdä.

Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin kouluarvosanoin arvosteltuina

Terveyskeskuslääkäreiltä tuli 919 vastausta. Noin puolet 48 % käytti pääasiallisesti Efficaa, 39 % Pegasosta, 5% Mediatria, 5% Graafista Finstaria, ja 6,7 % jotain muuta.

Valtaosa piti järjestelmiä vakaina ja nopeasti reagoivina, poikkeuksena Pegasos. Tiedonkulku oman organisaation lääkäreiden välillä oli toimivaa. Kaikkien tuotemerkkien käyttäjien mielestä kirjautumisiin ja tilastointiin kului liikaa aikaa. Myös hyvän yhteenvetonäkymän puuttuminen oli yleinen ongelma. Tietojärjestelmien käyttö vei huomion potilaista kaikkien järjestelmien kohdalla. Osa järjestelmistä kykeni auttamaan estämään lääkitykseen liittyviä virheitä.

Sairaalalääkäreistä vastasi 1950, joista 48 % käytti pääasiallisesti Mirandaa, 24 % Efficaa, 11 % ESKOa, 5 % Pegasosta, 4 % Mediatria ja loput 7 % jotain muuta.

Yhteenvetonäkymän puuttuminen tai huono laatu oli ongelma kaikkien sairaalajärjestelmien kohdalla. Myös lääkelista oli epäselvä, eikä auttanut estämään lääkitykseen liittyviä virheitä. Tiedonkulku oman organisaation lääkäreiden kesken toimi pääosin hyvin. Järjestelmät eivät tukeneet hoitajille annettujen määräysten perillemenoa, niiden käyttö vei huomiota potilaista, ja tilastointi ja kirjautumiset vievät liikaa aikaa.

Ylläolevista esimerkeistä ja taulukosta voi todeta, että kehittämistä todellakin riittää. Luonnollisesti järjestelmissä on hyvääkin (toisissa enemmän kuin toisissa); Esimerkiksi ESKOn käyttäjät pitivät järjestelmää vakaana, helposti opittavana ja nopeana. Yleisemmin potilastiedon saatavuutta paikasta riippumatta pidettiin tärkeänä ja toimivana ominaisuutena. Myös laboratoriotulosten vertailtavuutta arvostettiin ja sairaalajärjestelmissä suosikkireseptien tallentamista.

Esimerkiksi yhteenvetonäkymän puute tai huonous, sekä järjestelmien oman työn kehittämisen tukemattomuus tuntuvat aika perustavanlaatuisilta ongelmilta. Näiden lisäksi eri järjestelmiin kirjautumisen tarve ja sen hitaus varmasti lisäävät turhautumista ja laskevat tuottavuutta, joten on vaikea ymmärtää, kuinka tällaiseen tilanteeseen on päädytty. Yksi vastaus on varmasti hankintaprosessi ja käytettävyysvaatimusten määrittelemisen epäonnistuminen, jota käsittelee esimerkiksi Timo Jokela artikkelissa Terveydenhuollon tietojärjestelmät – Sitä saa mitä tilaa.

Pidän koko tarjouskilpailumallia aika ongelmallisena, jos se tehdään niin, että asiakas järjestää tarjouskilpailun ja määrittelee etukäteen melko pitkälle, mitä haluaa, jolloin toimittajien täytyy osata myös etukäteen hinnoitella työnsä juuri näiden vaatimusten pohjalta. Hinta on yksi iso tekijä arvostelussa, joten kaikki pyritään tekemään halvalla. Jos tarjouskilpailussa ei puhuta käytettävyydestä niin, että siitä voi saada kilpailuetua ja se kannattaa huomioida, sitä ei tulla huomioimaan. Tältä pohjalta on vaikea alkaa mitään käytettävää rakentamaan tai puhua [käyttäjäkeskeisen suunnittelun perusperiaatteista](käyttäjäkeskeisen suunnittelun perusperiaatteista) jne.

En usko, että osaamisen puute olisi ongelma, vaan se ettei käytettävyyden kehittämiseen ole rahaa, eikä sitä arvosteta riittävästi. Vieläkään.